Kes ei tunneks suurepärast laulu: "Kun loppuu aatto ja alkaa yö. Ihminen on sitä mitä hän syö. Sika, lalllaallaaa-aa. Sika, trallallaa-aa. Sika, trallallaa-aa. Sika, trallaallaaalla-aa..."
Maailmakultuuris on palju algupärast, sügavat ja mõtterikast, kuid see on üks neist. Eriti aktuaalseks muutub see nüüd - alles sel laupäeval käisin ma ühes Jana Lepikuga loomaaias ja seal oli juba ehtne siga.
No comments:
Post a Comment